Viime vuoden alkukesästä matkaan lähteneen Rootsinpyhtää Trail -retkikunnan kohtalo on yhä epäselvä. Retkikunnan johtajilla oli käytössään varhainen luonnos alueen kartasta, jonka olivat piirtäneet W.E. Weasel ja M. Stone parhaiden tiedustelijoiden antamien tietojen pohjalta. Kukuljärven kalliot ovat vaaroistaan tunnetut ja matkaan lähtijöiden tiedettiin kohtaavan matkalla vaikeuksia.
Noin 40 hengen retkikunta lähti matkaan hyvin varustautuneena, mutta jo ensimmäisen etapin jälkeen luovuttaneet ja takaisin palanneet henkiinjääneet kertovat tiedustelijoiden johtaneen joukkion harhaan läpipääsemättömään ryteikköön jo ensimmäisen 100 mailin matkalla. Matkaa jatkaneista retkikunnan jäsenistä ei sen koommin ole kuultu. Tämä Rootsinpyhtää Trailia arveluttavan määrän lyhentävä, mutta vaikeakuluinen reitti tunnetaan nykyisin nimellä Weaselin oikotie.
Kartan laatineet M. Stone ja W.E. Weasel ovat päättäneet, että uudelle retkikunnalle ei koidu samaa kohtaloa. Tämän varmistamiseksi alueen vihamielisten intiaaniheimojen kanssa on maa-alueesta käyty intensiivisiä neuvotteluja. Juuri julkituodut uutiset onnistuneista maakaupoista lupaavat tulevalle retkikunnalle suotuisiampia olosuhteita. Tämä pitänee paikkansa mikäli harmaakarhut, sudet sekä Kukuljärven kallioiden surullisen kuuluisat takatalvet eivät pääse retkikuntaa yllättämään, puhumattakaan mahdollisista alkuasukkaista, jotka saattavat kieltäytyä poistumasta alueelta maksuksi annettujen tunnetusti huonolaatuisten lasihelmien värien heikkoon säilyvyyteen vedoten.
Eräs ensimmäisistä yrityksistä Kukuljärven kallioiden ylittämiseksi tehtiin Rootsinpyhtään territorion varhaisina vuosina.
The Sixcones Party (Sixconesin uudisraivaajajoukko) oli ryhmä uudisraivaajia matkalla länteen. Useiden ongelmien vuoksi myöhästynyt matka johti ryhmän juuttumiseen Kukuljärven kallioille, ja osa ryhmäläisistä joutui turvautumaan kannibalismiin selviytyäkseen. He söivät muita nälkään kuolleita ryhmäläisiä kaiken karjan lopulta kuoltua.
Taiteilija Jack Scabby-Islandin piirros matkalaisista. (Lähde: Taiteilijan henkilökohtaiset kokoelmat)
Matka länteen yleensä kestää neljästä kuuteen kuukautta, mutta Sixconesin ryhmä yritti käyttää uutta reittiä nimeltään Renon oikotie. Vaikeakulkuinen maasto Ten River joen varrella verotti ryhmän karjaa ja vankkureita, ja johti erimielisyyksiin.
Siirtolaiset pääsivät lopulta Hautuumaakallioille, jossa he juuttuivat aikaisen ja voimakkaan vesisateen vuoksi lähelle Kukuljärveä ja keskelle korkeita vuoria. Ruokavarastot kävivät vähiin ja osa ryhmäläisistä lähti jalan hakemaan apua. Apujoukko yritti päästä Sixconesin ryhmän luokse muttei saavuttanut tätä. Lopulta ryhmän 13:stä jäsenestä vain yksi pääsi hengissä takaisin, johon on siitä lähtien suhtauduttu epäilevästi matkakumppanina.
Historioitsijat ovat kuvailleet tapausta yhtenä Rootsinpyhtään historian suurimmista tragedioista.
Herrat W.E. Weasel ja M. Stone ovat urhokkaasti vaaroja uhmaten, sekä henkilökohtaisia uhrauksia kaihtamatta käyneet neuvotteluja vihamielisten intiaaniheimojen edustajien kanssa territoriomme laajentumisesta tuonne loputtoman lännen suuntaan, jossa valtaisat Kukuljärven alueet siintävät silmän kantamattomiin, jota sivilisaation siveys ei ole sokaissut ja punamänty vielä pönöttää, eikä valkoisen miehen hiilijalanjälkeä näy. Alueen verenhimoiset villit eivät näitä herroja peloittaneet, saati suuret etäisyydet heitä lannistaneet, kun he ankarien luonnonvoimien edessä, sekä eläinkunnan vaaroista piittaamatta uhmakkaan rohkein mielin kohtasivat raakalaisjoukkojen vihamieliset päälliköt, joille he tekivät tiettäväksi idästä saapuvan sivistyksen ylivoimaisuuden ja saattoivat näin rauhanomaisen neuvottelun voimalla sopia ehdot tämän suunnattoman maa-alueen kaupasta.
Kaikki ovat mukaankutsuttuja retkikunnan perustamisjuhlallisuuksiin lauantaina 7. kesäkuuta.
Juhlallisuuksia varten järjestetään Two Horse linnakkeessa paraati sekä Rootsinpyhtään alueella erilaista musiikillista ohjelmaa yömyöhäiseen.
Presidentillisellä valtakirjalla varustetut retkikunnan johtajat ottavat vieraita vastaan iltapäivällä kello 13 ja 17 välisenä aikana. Illalla leirissä pidetään juhlat tanssin ja musiikin säestyksellä.
Retkikunta valmistautuu torstain suureen koitokseen perehtyen reittiin ja karttoihin, valikoiden mukaan otettavia varusteita, sekä valmistautuen henkisesti. Intiaaneista ja vuorten miesten varusteista kiinnostuneet perehtyvät käsitöihin ja aktiviteetteihin päivittäin. Osaajien johdolla opastettua mokkasiinien, säärystimien, yms. valmistusta. Kaksi avokanoottia on leiriläisten käytössä, kuten myös leirisauna, jokivarren sauna, sekä Lucky Gambler saluuna.
Torstaina 12.6. retkikunta käynnistää länteen Ten Riverin rannalta. Retkikunta kokoontuu Fort Two Horse:ssa, josta matkaan lähtö täydessä varustuksessa tapahtuu kello 10 aikaan. Matkalla kartoitetaan alue, sekä suoritetaan erilaisia tiedustelu- ja tutkimusretkiä, kerätään kasvinäytteitä, sekä kirjataan säähavaintoja. Retkikuntaa ohjeistetaan kaiken varalta valmistautumaan kohtaamisiin intiaanien kanssa. Matka kuljetaan yhtenä joukkona tiedustelijoiden tunnustellessa etuvartiona turvallisia kulkuväyliä. Retkikunnan jäsenille tähdennetään, että jälkeen ei missään tapauksessa kannata jäädä.
Retkikunnan epävarmaan paluuseen valmistaudutaan järjestämällä Fort Two Horse:n Lucky Gambler saluunassa suuri paluujuhla. Saluuna koristellaan mitä korkeimpaan juhlatunnelmaan, tietenkin mikäli retkikunta matkaltaan palaa. Päivällä harrastetaan erilaisia historiallisia aktiviteetteja. Illalla pidetään old time -henkiset tanssit orkesterin säestyksellä. Mikäli retkikunnasta ei enää kuulla, pidetään juhlallisuuksien sijasta muistotilaisuus. Lucky Gambler saluunan kuuluisat pelipöydät pysyvät luonnollisesti auki koko illan.
Pelit ovat Faro, Ruletti, Pokeri ja Black Jack. Säästä ynnä muista olosuhteista riippuen leirissä voidaan myös kohdata intiaanien uhkapelejä, mm. Tikkupeli ja Lacrosse.
Saluuna on erityisen kuuluisa tiettyjen pahamaineisten henkipattojen kohtaamispaikkana. Näistä mainittakoon mm. Mad Dog Reno, Injun" Charlie, sekä Robert Sixcones.
Marshal J.C. Walker pitää parhaansa mukaan yllä järjestystä leirissä, jossa tunnetusti ovat kohdanneet sekalainen joukko vuorten miehiä, sotilaita, intiaaneja kuin emigrantteja matkalla suureen länteen.
Ensimmäinen Rendezvous pidettiin vuonna 2005, jonka jälkeen ovat innokkaat historianharrastajat kerääntyneet vuosittain eri leiriteemojen parissa Amerikan vanhan lännen historiaa elävöittämään. Juhlistakaamme siis tätä kymmenettä leiriä tekemällä siitä entistäkin hienompi tapahtuma!